Alkuun voin heti todeta, että otsikko ei liity mitenkään tähän kirjoitukseen. Jalkani tosin ovat hieman hapoilla juuri nyt ja vasemmassa nilkassa tuntuu pientä jomotusta. Tulin pelaamasta sählyä tossa äsken. Voi kuinka sähly niin onkaan taas pitkästä aikaa ihanaa. Tässä syksyn mittaan on päässyt käymään niin, että kuntokin on tainnut vähän kohentua. Tänäänkään ei tunnin vuoron aikana oksettanut kertakaan, eikä silmissäkään pimentynyt kunnolla. Yhden vaihdon jälkeen näkyi vain vähän tähtiä. Joulukuun kahdeksantena elikkästen kuukauden päästä on umpimieletön valtakunnallinen vpk sählyturnaus Lahessa. Siellä meikäläisen on tarkoitus Kotkan vapiksen lisäksi edustaa itseäni, hitautta, kankeutta, koiruutta ja karvaisuutta. On siinä hommaa.
Tähän lopuksi vielä hieman todistelen itselleni olevani ihan hyvä ihminen.
Puntari on nimittäin näyttänyt tässä viimepäivinä jostain syystä alle 85 kilon lukemia. En ymmärrä sen touhuja, mutta se sopii mulle beibe. Toinen hämmästyttävä juttu oli vyötärönympäryksen lyheneminen kahdella sentillä blogin alkuhetkeen verrattuna. Tämä kaikki siitäkin huolimatta, että olen pitänyt itseäni vähintääkin kohtuullisena syömämiehenä. No yhtä kaikki, tästä innostuneena lietsoin vaimonkin mukaan jouluun asti kestävään roskaruoka ja karkkilakkoon. Että eiköhän ne tavoitteesta puuttuvat kolme senttiä sieltä nipistetä vielä.
Nyt palaan takaisin normaalin elämäni, eli muusikoiden.netin pariin.
moi.