Tervehdys päiväkirja.
Pidin siinä sitten asiallisen tauon kirjoittamisesta ja liikunnasta. Tauko ei kuitenkaan liittynyt mitenkään laiskuuteen tai muuhun iljettävään, vaan oli täysin suunniteltu ja tarpeellinen. Niin varmaan.
Kirjoitustauon aikana söin itsene ähkyyn mm. laivan buffetissa, kaksi kertaa meriaamiaisella, kerran laivan ala cartessa, kerran rullakebabilla, kerran kebab ranskalaisillasilla (noin kai ne päätteet meneen) jne. jne. Kaikki tuo syöminen oli kuitenkin tankkausta eilen käytyä ensimmäistä Kymenottelua varten. Ottelu käytiin Kotkan Karhulan urheilukentällä puolipilvisessä säässä. Lajeina olivat 100m, kuula, pituus, keihäs, moukari, 400m, Speden spelit aka antin special ja murkulan vippi. Helppohan näillä lajeilla on retostella kun allekirjoittanut naprasi kokonaiskilpailun voiton kotiin. Pakko on tosin myöntää että voiton todellinen syy oli kilpaulun järjestelyistä vastanneen A Laakson jättäytyminen pois 400m juoksusta. Ainoa lajivoitto irtosi sadalta metriltä ajalla 13.93. Kuulassa irtosi m-ryhmäläisten voitto tuloksella 8,63 m. Välineenä oli siis 7,26 kilon kuula ja on pakko myöntää sen olevan aivan järjettömän painava. Pituudesta jäin käteen 12 sentin tappio lajin voittajalle ja kakkossija tuloksella 4,69 m. Keihäässä taisi tulla kolmos- tai nelossija tuloksen jäädessä naurettavan vaatimattomaksi. Moukari oli lajina pelottava sekä itse suoritettuna että vierestä seurattuna. Sain kuitenkin lekan ulos häkistä ja tulin kakkoseksi. 400 metriä könysin aikaan 1,18 ja osia päälle. Sijoitus oli kolmas ja lajin jälkeen koko kroppa tärisi monta minuuttia. Speden pelin sisältöä en jaksa alkaa selittämään, mutta tämä näytöslajina ollut uutuus ei tule vakiinnuttamaan paikkaansa Kymenottelussa tulevina vuosina. Lajivoiton jaoin kahden muun maailmanennätystä sivunneen atleetin kanssa. Karvaimman pettymyksen jouduin kokemaan murkulan vipissä, jossa jäin kolmella kilpailukierroksella neljänneksi tekniikkamurheiden riivatessa. Kilpailun jälkeen oli pakko vielä hioa tekniikkaan muutamalla reuhtaisulla ja tulokset olivat lupaavia.
Kokonaisuutena täytyy sanoa, että urheileminen on parasta mitä ihminen voi housut jalassa tehdä. Tai ainakin parhaasta päästä, yhdessä penkkiurheilun ja ATK:n kanssa. Järjettömän suuret kiitokset ruokahuollosta ja kilpailun järjestämisestä vastanneille Laakson ystäville sekä kaikille umpisille kilpailijoille. Ja anteeksi.

Nyt jos tämän Pitkämäen kullan ja eilisen oman yhtä mahtavan suorituksen aiheuttamassa hurmoksen keskellä vähän suunnittelisi myös tulevaa, niin tuota. Tarkoitus olisi jatkaa uimista ja lähteä pikkuhiljaa myös tutustumaan Kotkan kuntosalien antiin. Umpisurkeassa kunnossa olut polvi kesti eilisen niin hyvin, että taidan keskittyä salilla pelkästä raskaisiin perusliikkeisiin ja jättää kaikkinaiset pikkulihasten muljuttimet viisaampien käyttöön. Jos kaksikin kertaa viikossa saisi itsensä salille hinattua ja kehittelisin ohjelman, maastavedon, kyykyn ja penkin ympärille... Katellaan.
Nyt hiippailen takaisin sohvalle potemaan järjettömän kipeitä lihaksiani.