Voi kuinka olenkaan onneni kukkuloilla juuurri nyt. Jälleen on joku ystävällinen (=yksinäinen ja sairas?) sielu käynyt lukemassa blogiani ja jopa kommentoinut sitä kahdella eri nimellä esiintyen. Taidan olla aika tärkeä jeebo.
Tärkeää on myös se, että en ole suorittanut asepalvelustani Tikkakoskella vaan Kuoreveden Hallissa. Kieltäydyin aseista yhdentoista kuukauden ajan Championship Manager 97-98 ja Ski Jump 2 -pelejä tahkoten. Palveluksen alkuvaiheessa toki jouduin suorittamaan myös kuntotestit ja tuota. Tuloksia en pysty mitenkään tarkasti muistamaan, mutta voin valehdella jotain mutua tähän. Vatsoja meni hyvään arvosanaan oikeuttava määrä ja selkiä tuli kiitettävästi. Leukoja meni korkeintaan kuusi ja punnerruksiakaan ei tainnut tulla tyydyttävää enempää. Vauhditon pituus kulki silloinkin ihan kiitettävällä tavalla, tulos taisi olla jossain 2,6 metrin paremmalla puolella. Cooperissa jouksin 2500 metriä, josta jäisin tällä hetkellä vähintään puoli kilometriä. En muuten ollut sitä koittamassa.
Intin loppua kohden testitulokset paranivat lähinnä K. Z. Paukkala -nimisen taistelutoverin jatkuvan ylivertaisilla lihaksillaan pullistelun aiheuttaman kenkutuksen voimalla. Leukoja meni yli 6, punnerruksia hyvän verran ja vatsoja kiitettävästi. Kiitos siitä Maverick.
Vielä lopuksi basson soittamisesta sen verran, että bassoni on ontto eli erittäin kevyt, ja lisäksi sormityöskentely on yhtä kankeaa kuin puheeni. Mistään fyysisesta hurjastelusta ei siis ole kyse. Se siitä.