Sain eilen illalla kuningasidean. Laitan kellon soimaan 0625 ja menen uimaan ennen töitä. Paskat minä mihinkään mennyt, hyvä kun sain itseni töihin vähän yli kahdeksaksi. Iltapäivällä piti olla tarkkana, että sentään lähtee ajoissa kun on tullut kerran myöhässä ja niinpä olikin jo neljän aikaan uimahallilla. Polskautin kilometrin kuin angorahylje ja könysin loukkua lyövin jaloin saunaan huokailemaan. Vasemmassa polvessa tuntui ilkeää vihlomista uidessa. Intin kuntotestin mukaan meitsi on tyydyttävässä kunnossa, mutta oma analyysin tilastani on säälittävä. Jos eivät paikat kestä edes uimista, niin mitä ne sitten kestää?
Kohta olisi vaimon kanssa tarkoitus lähteä pelaamaan golffia ystäväpariskunnan kanssa. Kuulostaa niin mahtavalta, että ei mitään rajaa. Tätä on aikuisuus.