Alkuun voin heti todeta, että otsikko ei liity mitenkään tähän kirjoitukseen. Jalkani tosin ovat hieman hapoilla juuri nyt ja vasemmassa nilkassa tuntuu pientä jomotusta. Tulin pelaamasta sählyä tossa äsken. Voi kuinka sähly niin onkaan taas pitkästä aikaa ihanaa. Tässä syksyn mittaan on päässyt käymään niin, että kuntokin on tainnut vähän kohentua. Tänäänkään ei tunnin vuoron aikana oksettanut kertakaan, eikä silmissäkään pimentynyt kunnolla. Yhden vaihdon jälkeen näkyi vain vähän tähtiä. Joulukuun kahdeksantena elikkästen kuukauden päästä on umpimieletön valtakunnallinen vpk sählyturnaus Lahessa. Siellä meikäläisen on tarkoitus Kotkan vapiksen lisäksi edustaa itseäni, hitautta, kankeutta, koiruutta ja karvaisuutta. On siinä hommaa.
Tähän lopuksi vielä hieman todistelen itselleni olevani ihan hyvä ihminen.
Puntari on nimittäin näyttänyt tässä viimepäivinä jostain syystä alle 85 kilon lukemia. En ymmärrä sen touhuja, mutta se sopii mulle beibe. Toinen hämmästyttävä juttu oli vyötärönympäryksen lyheneminen kahdella sentillä blogin alkuhetkeen verrattuna. Tämä kaikki siitäkin huolimatta, että olen pitänyt itseäni vähintääkin kohtuullisena syömämiehenä. No yhtä kaikki, tästä innostuneena lietsoin vaimonkin mukaan jouluun asti kestävään roskaruoka ja karkkilakkoon. Että eiköhän ne tavoitteesta puuttuvat kolme senttiä sieltä nipistetä vielä.
Nyt palaan takaisin normaalin elämäni, eli muusikoiden.netin pariin.
moi.

Olen laiska läski paska. Eikä edes hävetä. Ei oo hävettäny ikinä.
Sain tänään vakituisen työsuhteen solmimiseen liittyneen kuntotesti tulokset postitse töihin. Unohdin ne peijakkaat sinne, mutta kyllä niistä kuullaan vielä. Onhan mies testattava kunnolla, kun työ on fyysesti niin rankkaa kuin se on. Kävin tänäänkin kahdesti tulostimella ja seisoin varmaan vartin vastaavan rakennesuunnittelijan selän takana ihmetellen saksalaisten laatimia taulukoita kaikesta mahdollisesta. Pitää olla työnantajan toDella tarkkana siitä kenet ottaa hommiin.
Liikunta on enää muisto vain. Huomenna kuitenkin sählyä taasen.

Sitä vaan meinasin, että tätä blogia aloitellessanihan tuota meininkinä oli kertoa täällä lähinnä liikkumisestani. Nyt on kuitenkin käynyt niin että liikunta ei ole maistunut sitten juuri nimeksikään. Hiki on tullut lähinnä töissä väestönsuojan raudoituksia mitoitellessa ja kotona nettiä selatessa. Siksipä tarkuitus olisikin palata takaisin juurille, eli sählyn pariin kuluvan viikon torstaina. Uimahousutkin löytyivät muutaman viikon kateissaolon jälkeen joten ehkä...
Sairaana kyllä hävettää näyttää tältä ja olla muutenkin vähän tämmönen.

ps. Mä oon syönyt aivan sairaasti. Pitääkin käydä aamulla puntarissa. Jos ei tuu uutta enkkaa, niin itken.

Voi kuinka olenkaan onneni kukkuloilla juuurri nyt. Jälleen on joku ystävällinen (=yksinäinen ja sairas?) sielu käynyt lukemassa blogiani ja jopa kommentoinut sitä kahdella eri nimellä esiintyen. Taidan olla aika tärkeä jeebo.
Tärkeää on myös se, että en ole suorittanut asepalvelustani Tikkakoskella vaan Kuoreveden Hallissa. Kieltäydyin aseista yhdentoista kuukauden ajan Championship Manager 97-98 ja Ski Jump 2 -pelejä tahkoten. Palveluksen alkuvaiheessa toki jouduin suorittamaan myös kuntotestit ja tuota. Tuloksia en pysty mitenkään tarkasti muistamaan, mutta voin valehdella jotain mutua tähän. Vatsoja meni hyvään arvosanaan oikeuttava määrä ja selkiä tuli kiitettävästi. Leukoja meni korkeintaan kuusi ja punnerruksiakaan ei tainnut tulla tyydyttävää enempää. Vauhditon pituus kulki silloinkin ihan kiitettävällä tavalla, tulos taisi olla jossain 2,6 metrin paremmalla puolella. Cooperissa jouksin 2500 metriä, josta jäisin tällä hetkellä vähintään puoli kilometriä. En muuten ollut sitä koittamassa.
Intin loppua kohden testitulokset paranivat lähinnä K. Z. Paukkala -nimisen taistelutoverin jatkuvan ylivertaisilla lihaksillaan pullistelun aiheuttaman kenkutuksen voimalla. Leukoja meni yli 6, punnerruksia hyvän verran ja vatsoja kiitettävästi. Kiitos siitä Maverick.
Vielä lopuksi basson soittamisesta sen verran, että bassoni on ontto eli erittäin kevyt, ja lisäksi sormityöskentely on yhtä kankeaa kuin puheeni. Mistään fyysisesta hurjastelusta ei siis ole kyse. Se siitä.

Nimittäin. Heti saatuani todisteet siistä, että ainakin kaksi ihmistä on lukenut blogiani, päätän pitää sen kirjoittamisessa rapsakan kolmen viikon tauon. Eiköhän tuolla karkoiteta mokomat kytät.
Tauko kirjoittamiseen tuli minulle kuitenkin täysin pyytämättä ja yllättäen, kuten eräät asiakirjat maamme historian ainoalle naispääministerille. Suoraan sanottuna en muista juuri mitään näiden kuluneiden viikkojen tapahtumista, enkä ainakaan kirjoitustauon alkuvaiheista. Tiedän vain että aika on mennyt melko vahvasti jossain muualla kuin atk:n parissa. Uskallakin väittää että atk-harrastukseni ei ole voinut näin huonosti sitten vuoden 2003 kevättalvea, jolloin olin kuukausia ilman tietokonetta elementtirakentamisen ja silloisen naisystäväni viedessä kaiken aikani. Nyt silloinen naisystävä on muuttunut vaimoksia ja elementtirakentaminen jalostunut elementtirakentamisen suunnittelemiseksi. Mikä ettei.
Kirjoitustauon aikana kävin mahtollisesti kerran kerran tai kaksi uimassa, kerran salilla ja kerran heittämässä keihästä ja työntämässä kuulaa. Eli hiljaista oli myös liikuntarintamalla. Soittelin bassoa siitäkin edestä, harrastelin miksaamista ja lupasin jokaiselle vastaantulijalle kaiken mitä he pyysivät. Alan muun muassa talven mittaan äänittämään radio-ohjelmia. Hifiä.
voin muuten tähän todeta vielä, että intin kuntotestin lähtötasoni on nyt selvillä kun sain pituudet hypättyä ja leuat vedettyä. Leukoja kiskoin kokonaiset 6 kappaletta mikä oikeuttaa tyydyttävään arvosanaan puolustusvoimain asteikolla. Vauhdittomassa pituudessa ainoa yritykseni kantoi lukemiin 253, eli tulos on SA-int:in mukaan kiitettävä. Näistä lähtökohdista siis ponnistetaan kohti kevättä. Jälleen kerran.
Eilen pidettiin pikkuisen tupaantuliaisia sukulaisille. Arvaa vaan, rakas päiväkirja, kiinnostaako siivoaminen..